Solmioiden historia on yksi mielenkiintoisimmista miesten muodin ja vaatteiden historiassa. Tuntuu myös siltä, että solmioita on ollut aina. Mutta se ei tietenkään ole totta. Tuskin näkee muinaisen Rooman tai Kreikan keisarien ja sotureiden patsaita, joilla on solmioita!

Ei, solmioiden historia on hieman uudempaa.

Vai onko?

Milloin tarkalleen ottaen miehet alkoivat käyttää solmioita?

Muinainen asuste

Solmiot, kuten me ne tunnemme, eivät ehkä ole peräisin yli tuhannen vuoden takaa, mutta kaulahuivit varmasti ovat. Niitä voidaan ehdottomasti pitää solmioiden edeltäjinä. Jo kolmannella vuosisadalla eaa. soturit kietoivat kangasta kaulansa ympärille. Näitä liinoja voitiin käyttää paitsi pyyhkimään hiki otsalta taistelun kuumuudessa myös puhdistamaan tai tukkimaan haavoja sekä pitämään kaula lämpimänä.

Thomas Fink ja Yong Mao huomauttavat kirjassaan ”The 85 Ways To Tie a Tie”, että solmittavia kaulaliinoja käytettiin muinaisessa Kiinassa. Itse asiassa monista kuuluisista, keisari Quin Shih-huang-di:n kanssa haudatuista elävän kokoisista terrakottasotureista näkyy selvästi, että heillä on kaulassaan liinoja. Ne näyttävät melkeinpä löysiltä kravateilta.

Lähes täsmälleen sama pätee Trajanuksen pylvääseen, jonka Rooman keisari Traianus pystytti vuonna 113 jKr. ja joka kuvaa roomalaisia sotilaita, joilla on kangaskaulaliinat. Niitä kutsuttiin nimellä ”focalium”, joka tulee latinankielisestä sanasta ”fauces” eli kurkku.

Mutta vasta vuosisatoja myöhemmin ensimmäiset miehet käyttivät kravatin kaltaisia asusteita, joita pidettiin ensimmäisinä kaulaliinoina. Miehet olivat kroatialaisia palkkasotureita, ja yllätyksettömästi myös ranskalaisilla on yhteys.

Kroatialaiset ja kravatit

Elettiin vuotta 1636, ja Ranskaa hallitsi kuningas Ludvig XIII. Kolmikymmenvuotinen sota raivosi yhä Englantia vastaan, ja kuningas päätti palkata kroatialaisia ratsuväen palkkasotureita taistelemaan puolestaan. Nämä ulkomaalaiset ratsumiehet pitivät takkinsa kiinni kaulaan sidotuilla värikkäillä kangaspaloilla. Kuningas Ludvig XIII piti mukavasta ja tyylikkäästä asusta. Hän oli kyllästynyt Ranskan hovissa tuohon aikaan käytössä olleisiin kiireisiin ja röyhelöisiin kauluksiin, jotka saattoivat olla epämukavia ja häiritseviä.

Hän nimesi kroaattien kaulaliinan ”cravate”, joka on johdos ranskan kielen sanasta ”croate”. Hän oli maan kuningas, joten tämä uusi muoti levisi nopeasti, ja se kulkeutui pian Englannin kanaalin yli. Kaarle II ihastui kravatteihin välittömästi. Tyylit vaihtelivat hyvin yksinkertaisista hyvin taidokkaisiin, mutta kaikki ne olivat tyypillisesti pitkiä kangaspaloja, joita pidettiin kaulan ympärillä ja sidottiin eteen. Ne valmistettiin usein hienommista kankaista, kuten silkistä tai monimutkaisesta pitsistä.

Vuoteen 1820 mennessä Ison-Britannian kuningas Yrjö IV käytti niin sanottua ”Stockia”. Se oli rakenteeltaan melko yksinkertainen: se taitettiin muotoonsa ja kiedottiin kaulan ympärille. Lopuksi se kiinnitettiin taakse, jotta se pysyisi paikallaan.

Kuuluisa 1800-luvun englantilainen seurapiirihullu ja loistava pukeutuja George Bryan Brummell, joka sai lempinimen Beau Brummell, käytti kravattipukua osana pukeutumistaan lähes joka päivä. Muut lontoolaiset muotimiehet seurasivat esimerkkiä, ja pian ilmestyi lukuisia kirjoja ja esitteitä, joissa neuvottiin miehille, miten he voisivat solmia kravatin!

Moderni solmio

Solmiot olivat miesten muotia vielä pitkälle 1800-luvulle asti. Nykyaikainen solmio ei ollut vielä päässyt kunnolla valloilleen. Tämä muuttui viktoriaanisen aikakauden myötä. Miesten muoti muuttui, ja siitä tuli vähemmän hienostelevaa ja räätälöidympää. Takit ja kaulukset kutistuivat, ja näin ollen kravatit olivat liian suuria niihin.

Niinpä miehet alkoivat käyttää kauluksen molemmin puolin jatkettua kangaspalaa rintakehän sijasta. Silti nämä 1800-luvun solmiot olivat yleensä ”löysät” ja muistuttivat pikemminkin suuria rusetteja kuin nykypäivän solmioita. Riittää, kun katsoo valokuvia Abraham Lincolnin ja Oscar Wilden kaltaisista miehistä, jotta saa käsityksen 1800-luvun loppupuolella käytetyistä ylisuurista ruseteista.

Kuitenkin vasta vuonna 1926 newyorkilainen solmioneuvoja Jesse Langsdorf päätti valmistaa silkkisolmioita, jotka oli tehty vinosti muotoillusta kankaasta, joka oli leikattu kankaan kudonnan kanssa vinoon. Tämä tunnetaan nimellä ”on the bias” -leikkaus, joka teki solmioista paljon jäykempiä ja ne pystyivät pitämään muotonsa. Hyvin pian Langsdorf-solmio valloitti maailman, ja se on solmio, jonka tunnemme ja rakastamme vielä nykyäänkin.

Kun kaulaliinoista tuli normi, käytetystä solmutyypistä tuli muotia. Yksi tällainen solmu oli niin sanottu ”Four-in-Hand”-solmu, joka on melko helppo tehdä ja luotettava solmu. Vielä tunnetumpi on Windsorin solmu, joka on saanut nimensä Windsorin herttuan mukaan, joka keksi ikonisen solmun vuonna 1936.

Sittemmin solmioiden trendit ovat vaihdelleet paksummasta ohuempaan ja hyvin yksinkertaisesta hyvin monimutkaiseen malliin ja muotoiluun. Silti solmio on pysynyt sitkeänä, ja miehet kaikkialla maailmassa käyttävät sitä kaikkina vuodenaikoina ja lähes kaikissa tilaisuuksissa.

Silti solmion historiaa tarkastellessa tuntuu uskomattomalta tajuta, että nykyään käyttämämme solmio ei ole malliltaan edes sata vuotta vanha. Siitä meidän on kiitettävä Jesse Langsdorfia, puhumattakaan niistä kroatialaisista palkkasotureista.